Tampereelle ollaan tänäkin kesänä rakentamassa keskisaarekkeita kaduille kevyen liikenteen väyliä varten. Esimerkiksi Hervannassa Ahvenisjärventiellä on uusia keskisaarekkeita.

Ohessa on kuva Ahvenisjärventien vastavalmistuneesta keskisaarekkeesta. Kulkuväylällä on parin sentin terävä reunakivi, joka ei ole mukava pyörällä ajettaessa.

Seuraavassa kuvassa on keskisaareke niinikään Hervannasta. Tässä saareke on jaettu eikä haittaa pyöräilyä.

Kolmannessa kuvassa on esimerkki Porista. Liittymä on tehty toisin päin. Autoilijoilla on koroke ja pyörätie jatkuu samassa tasossa. Vaikuttaa ratkaisulta, jota kannattaisi hyödyntää paikoin Tampereellakin.

Kysyin virkamiehiltä seuraavia kysymyksiä:

Miksi ne täyty tehdä näin että kuluväylällä on reunakivet ja laattakiveys? Miksi ei voi olla jaettu keskisaareke afvaltilla? Näitä jaettuja keskisaarekkeitakin on kaupungilla vastaavissa paikoissa.

Kuinka paljon kuvan mukainen ratkaisu (laatat, ylimääräiset reunakivet, reunakiven upotus) maksaa enemmän kuin jaettu saareke, jossa on asfaltti keskellä?

Kuka korvaa jos joku esim hämärässä ajaa mäkeä alas eikä huomaa varoa kiveä ja kaatuu tai hajottaa pyöränsä?

Eikö tuo ratkaisu afvalttipaikkauksineen ole rumempi kuin jaettu versio?

Nytkin reunat ovat 2-3cm korkealla ja reunat teräviä. Se ei houkuttele pyöräilijöitä eikä pyörätuolin käyttäjiä kulkemaan tuosta yli.

Eikö meidän pitäisi tehdä kaikki sen eteen, että pyöräily lisääntyisi ja olisi mukavaa ja turvallista?

Onko oikeasti iso asia tehdä päätös luopuo kuvan mukaisista saarekkeista ja tehdä joka paikkaan jaettuja?

Ohessa rakennuttamispäällikkö Milko Tietäväisen vastauksia:

– En itse koe kivettyä ja reunakivellä varustettua saarekketta mitenkään ongelmallisena. Olen työmatkoja jo lukuisia kertoja pyörällä tehnyt, ja reunakiven ylitystä saarekkeissa tai liittymän kaaren kohdalla en pidä mitenkään hankalana. Tottakai reunakiven hyvän porrastuksen pitäisi olla alle 2 cm, ohjearvo on 0-1 cm. Mielestäni reunakivi jäsentää hyvin odotustilaa ja ajorataa. Jaettu saareke on ainakin aurauksen kannalta hiukan hankalampi, koska siinä auran terä helposti tökkää korkean reunakiven reunaan, kun taas jakamattomassa auran terä voi tilanteessa nousta matalan kiven päälle aiheuttamatta isomaa kolhua. Itse olen nykyratkaisun kannalla, mutta jos  jaettu saareke saa laajaa kannatusta eri asiantuntijapiireissä, toki ratkaisu minulle  käy hyvin.

– Kustannusero jaetun tai jakamattoman osalta voi olla luokkaa 1000euroa, eli suuruusluokkana jaettu lienee noin 10 % edullisempi. Suora reunakivi maksaa asennettuna noin 100 euroa/m. Betonikiveys asennettuna on luokkaa 50-100 euroa/m2. Hinta vaihtelee paljon kohteen koosta ja viimeistelystä riippuen.

– Reunakiven tulee olla sen verran matala että normaalilla varovaisuudella kiven ylittämisestä ei ole pyöräilijälle tai pyörälle mitään vaaraa. Korvausvastuu vaatii tuottamusta. Reunakiven täytyy olla poikkeuksellisen yllättävä jotta kaupunki olisi siitä vastuussa.

– Ahvenisjärven kohteessa sattui juuri se haaveri, kun eri hankkeiden yhteensovitus ei toimi optimaalisesti yhteen. Saarekkeen toteutuksessa oli otettu huomioon, että kadun ajorata päällystetään kunnossapitotyönä tänä kesänä, jolloin lopputulos olisi ollut moitteeton. Nyt päällystystä siirretään/tingitään talouden tasapainottamisen takia, jolloin kohteeseen jää tuo päällystevara riesaksi.

– Kyllä paljon tehdään pyöräilyn edistämiseksi. Minulla ei ole saareketyyppiin mitään periaatteellista vakaumusta. Kunhan ratkaisu on turvallinen ja toimiva sekä toki silmälle sopiva