Lähetty Aamulehteen 10.6.2012 ja julkaistu seuraavalla viikolla:

Kävin uimassa. Samalla reissulla siivosin roskakoriin kalsarit järven pohjasta, tyhjän pikaruokalaatikon järvestä ja tupakan tumppeja järven rannasta. Nuorisojoukko istui laiturilla kaljalla. Lähtiessään tyhjät tölkit ja pullot jäivät laiturille, mutta keräsivät ne kyllä pois kun pyysin ja sanoin, että muuten ne ovat kohta järvessä.

Kesä on täällä ja puistot ja uimarannat ovat aika ajoin kuin kaatopaikkoja. En ole vielä nähnyt ihmisiä viettämässä aikaansa kaatopaikoilla. mutta miksi kuitenkin paikka, jossa vietetään aikaa halutaan roskata? Yhteiset järvet, rannat ja puistot kuuluvat meille kaikille; ei ole väliä onko nuori vai vanha, rikas vai köyhä. Haluaisin muistuttaa, että suurin osa tamperelaisista juo järvivettä. Kalsarit tai tupakantumpit järvessä eivät erityisesti juomavettä puhdista. Kuka roskaa omaa järveään?

Mitä pitäisi tehdä? Kasvatus toimii lapsille. Pieni lapsi oppii varmasti viemään roskat oikeaan paikkaan. Vanhempiin on vaikeampi vaikuttaa, mutta keinoja on pakko olla. Auttaisiko esimerkiksi se, että puistot ja rannat siivottaisiin samana iltana kuin roskaaminen tapahtuu? Samalla puistossa olijoita voisi valistaa oikeasta käyttäytymisestä. Nuorissa on varmasti monia, jotka ovat sitä mieltä, että roskat eivät kuulu ympäristöön, mutta porukasta ei uskalleta poiketa. Peräänkuuluttaisinkin rohkeutta. Kuka olisi se rohkea, joka saisi porukan viemään roskansa pois? Tai edes oman porukkansa roskat?

Sami Kallio
DI, Yhdyskuntalautakunnan varajäsen (vihr)
Tampere